Valoa

Tuiskuttaa lunta, pieninä hienon hienoina hiutaleina. Aurinko on liian heikko, ei jaksa paistaa pilvien läpi. Satava lumi tekee valon pehmeäksi, persikkaiseksi. Kuljen koivikon läpi, kaikki äänet ovat vaienneet. Asetan paljaan käteni kylmälle, valkealle koivun rungolle. Jossain siellä, syvällä, virtaa elämä.

---

Tänään on runollinen olo. Valon sävyt saavat minut sellaiseksi. Ne ovat minulle hirveän tärkeitä. Vaikka en olekaan visuaalinen ihminen, valoon kiinnitän huomiota: illan hämäriin, aamun kirkkaisiin säteisiin. Valo on minulle se juttu, joka tekee maisemasta kauniin.

Ahdistaa

Tein juuri netissä kesätyöhakemuksen. Ennen sitä soitin toissakesäiseen työpaikkaani. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Ääni päässäni sanoo: Et sä kuitenkaan pysty tekemään töitä. Et sä kykene. Ei susta ole siihen. Ahdistaa. Siitäkin huolimatta, että se henkilö, jonka kanssa puhuin, vaikutti oikeasti haluavansa mut töihin sinne.

Lunta tuiskuttaa. Aiemmin teki mieli mennä ulos nauttimaan pakkassäästä, mutta kun. Ahdistaa. Ei olekaan vähään aikaan ahdistanut näin paljon. En silti ota Diapamia, en, en, en. Pelkään jääväni taas bentsokoukkuun.

Taidan mennä piiloon, peiton alle. Piiloon kesätöiltä, odotuksilta.

Kävin tänään sairaalassa ja tapasin lääkärini. Jatkan nyt sitten kotilomaani perjantaihin ja senkin jälkeen, jos kaikki menee hyvin, voin jatkaa kotona oleilua.

Tänään ensimmäistä kertaa ajattelin, että miksi ei? Miksen voisi saada elämästä kiinni? (Ja uskallanko edes sanoa sitä ääneen: parantua? Minulla on ollut helvetillinen vuosi, mutta enkö nyt, käytyäni pohjalla, voi ponnistaa ylös?

Paluu

No niin. Maanantai-iltana 23.11.2009 otin yliannostuksen lääkkeitä tarkoituksenani tappaa itseni. En onnistunut. Olen siitä asti ollut sairaalassa, ensin somaattisella puolella, sitten psykiatrisella.

Nyt olen kotilomalla. Huomenna tapaan osastonlääkärin, olisi kai tarkoitus keskustella kotiutumisen aikataulustakin.

Olo on ristiriitainen. Samaan aikaan en näe mitään syytä elää, en halua. Samalla valmistelen paluuta yliopistolle, luen kirjoja ja opiskelumonisteita, koska minun kuuluu. Minun kuuluu palata opiskelemaan, palata elämään. Voi, en tiedä, mitä tehdä.