perjantai 29. tammikuuta 2010

Valoa

Tuiskuttaa lunta, pieninä hienon hienoina hiutaleina. Aurinko on liian heikko, ei jaksa paistaa pilvien läpi. Satava lumi tekee valon pehmeäksi, persikkaiseksi. Kuljen koivikon läpi, kaikki äänet ovat vaienneet. Asetan paljaan käteni kylmälle, valkealle koivun rungolle. Jossain siellä, syvällä, virtaa elämä.

---

Tänään on runollinen olo. Valon sävyt saavat minut sellaiseksi. Ne ovat minulle hirveän tärkeitä. Vaikka en olekaan visuaalinen ihminen, valoon kiinnitän huomiota: illan hämäriin, aamun kirkkaisiin säteisiin. Valo on minulle se juttu, joka tekee maisemasta kauniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti