No niin, mistäs sitä aloittaisi?

Aloitetaan vaikka tämän hetken kuulumisista. Minulle kuuluu... oikeastaan aika hyvää. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä on ollutkin, olen nyt viikon ajan voinut silminnähden paremmin. Ja päätellen siitä, miten usein hoitajatkin ovat kommentoineet, se ihan oikeasti myös näkyy päällepäin.

Eniten voin kiittää ECT:tä eli sähköhoitoa. Olen nyt saanut viisi hoitokertaa (huomenna on kuudes) ja tällä kertaa huomaan itsekin eron jo nyt. Kun viimeksi kesän lopulla sain sähköhoitoa, en itse huomannut eroa kuin vasta ihan lopussa, koska en uskaltanut toivoa. Nyt uskallan!

Olen nyt kotona, ja vähän huolestuttaa, miten pärjään täällä. Matkalla tänne pessimistinen puoleni toisteli vain, kuinka en voi pärjätä, kuinka vointini kuitenkin heikkenee, kun olen kotona ihan yksin.

Mutta on minulla kotona tekemistäkin: pari laskua maksettavana, ruokaa (pussipastaa, ei huvita laittaa mitään ihmeellistä) laitettavana ja syötävänä. Sitten aion kokeilla, onnistuuko lepäileminen ilman ahdistumista. Ei välttämättä onnistu, mutta aion ainakin yrittää.