Itsetuhoisia ajatuksia. Lääkkeet houkuttelevat kuiskien lupausta helposta lopusta. Ahdistaa, pelottaa. En saa! Ja silti haluan...

Ei musta ole tähän: elämään, opiskelemaan, tekemään normaaleja juttuja. Olen sairas, sairas, eikä se koskaan lopu. Ei mulle ole pelastusta. Helpompaa olisi vain lopettaa kaikki.

Ja silti: syyllisyys. Mitä minun itsemurhani tekisi muille? Se hajottaisi vanhempani, ei ne kestäisi sitä. Ja minun ystäväni, minun ainoa ystäväni. Se on nyt päässyt omasta masennuksestaan ylös, voisinko mä tehdä sitä sille? En! En saa! Ja silti haluan...