sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kuumeessa

Huomenna voisin jäädä suosiolla vällyjen väliin, kun mulla kerran on nyt vähän kuumetta. Ei ole kuin 37,2 C, mutta se tuntuu jo. Tuntuu sairaalta. On kyllä mukavaa, jos ei tarvitse mennä päiväsairaalaan huomenna. Sinne on ollut tosi raskasta mennä viime viikolla. Siellä on vain ahdistanut, kun tuntuu, etten pärjää.

Mutta sain tänään paljon aikaan, ennen kuin kuume nousi. Imuroin ja pesin ison koneellisen pyykkiä pesutuvassa ja pesin jopa osan tiskeistä. Oli hyvä, että sain asioita tehdyksi. Mutta ei se tyytyväiseksi tee. En osaa olla tyytyväinen, masentaa.

Vaihteeksi ahdistaa. Ahdistaa, kun huomenna pitäisi käydä yliopistolla. Se muistuttaa aina siitä, minkä olen menettänyt. Ei musta ole opiskelemaan. Onko edes vuoden alussa, kun sairasloma loppuu?

Olen muutenkin nyt viime aikoina miettinyt paljon opiskelua. Periaatteessa alani kiinnostaa edelleen, mutta en tiedä, onko musta siihen työelämään, mihin opintoni suuntautuvat. Olisiko minusta tutkijaksi? Se vaikuttaa hirmu stressaavalta ja vaativalta työltä.

En toisaalta yhtään tiedä, mihin muuhunkaan musta olisi. Kun ei musta nyt ole mihinkään. Enkä vielä usko, että musta edes koskaan tulee olemaan. Olen ikuinen epäonnistuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti