Olin viikonlopun vanhempien kanssa mökillä. Oli mukavaa. Me ulkoiltiin, laitettiin ruokaa, katottiin yhdessä telkkaa ja muuta. Tuntuu siltä, että vanhemmat hyväksyvät nyt mut sellaisena kuin olen. Niiden kanssa on helppo olla.

Soitin ystävälleni tänään illalla, kun olin tullut kotiin. Me ei olla pidetty yhteyttä yli kuukauteen, mun sairaalaan joutumisestani lähtien. Miksei? Ehkä mua vaan hävetti, kun jouduin taas sairaalaan. Mutta nyt meidän välit tuntuvat olevan kunnossa. Me nähdäänkin tässä viikolla.

Päiväsairaala jännittää edelleen. Yritän asennoitua siihen niin, että mun ei tarvitse nauttia siitä, vaan menen sinne aktivoituakseni.