keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tänään päättyi pitkä hoitokontaktini psykologiin. Meillä oli kontakti viime huhtikuusta tähän päivään. Hän on töissä sillä osastolla, jolla olin pätkissä (jotka kestivät kahdesta viikosta noin puoleentoista kuukauteen) viime maaliskuun viimeisestä päivästä nyt lokakuun loppuun.

On vähän eksynyt olo. Tämä henkilö kun oli sellainen, johon saatoin luottaa ja jota arvostin. On minulla edelleen toinen psykologi, jota tapaan säännöllisesti, mutta hoitokontaktimme on ollut vasta niin lyhyt, ettei samanlaista luottamusta ole voinut syntyä.

Pelottaa edelleen viikonlopun suunnittelmat. Lyhensin nyt suosiolla visiittiäni ja palaan kotiin jo lauantaina sunnuntain sijaan. Aloitin eilen myös kirjan lukemisen, pitkästä aikaa, jotta voin ottaa sen mukaan ja uppoutua siihen, jos alkaa muiden ihmisten seura ahdistaa liikaa.

2 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, miten 'rankkaa' menettää oma ns. turha ihminen, jollenna voinut puhua asioista. Ite kävin vuosi pari sittne terapiassa, sain siellä aivan ihanan psykiatrin! Hänen kanssaan oli todella helppo keskustella, hän oli todella semmonen ihminen jota kiinnosti minun elämä, mitä minulle kuuluu! Hän oli vain sijainen, sain tietää 2vkoo ennen hänen lähtemistään..
    Olihan se rankkaa kun kävi 1-2x viikossa hänen luonaan, 5kk:n ajan sitten hän vain haihtui elämästäni pois..
    Empähän ole tähän päivään mennessä tavannut ktn kivaa psykiatria jota OIKEASTi kiinnostaisi mun hyvinvointi, lisäksi 'pelottaa' mennä keskustelemaan uusille terapeuteille, jotenkin koen sen pelottavaksi..koen että saan kylmää kohtelua taas :(

    Oletko muuten menossa terapiaan...? Kannattaisi jatkaa jos ajatuksesi ovat noin pahoja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!

    Tapaan toista psykologia nyt säännöllisesti. Ihan kunnollisesta psykoterapiasta on myös ollut puhetta, mutta sinne hakeutuminen taitaa jäädä kevääseen.

    VastaaPoista