Viikonloppureissuni on nyt sitten ohi. Se meni ihan hyvin, kovin moni ei ollut kiinnostunut tekemisistäni. Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että minulta kysellään, mitä teen tällä hetkellä. Kyllä minulta kolme ihmistä kuulumisia kysellessään kysyi myös, että mitä teen nyt, mutta pystyin kaikille vastaamaan, että olen sairaslomalla. Ja kaikille se vastaus riitti. Lämmitti myös mieltä, kun yksi tyttö sanoi, että on kiva nähdä mua pitkästä aikaa.
Jännitin kyllä. Yritin välillä puuhastella jotain, että saisin pidettyä mieleni kiireisenä, mutta suurimman osan ajasta istuin passiivisena paikoillani. Olin hiljainen ja vetäytyvä. Siitä tuli jonkin verran huonommuuden tunnetta, mikä on kai ihan normaalia.
Tarvitsin yhden Diapamin reissun aikana, eilen illalla. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, että tarvitsisin niitä enemmänkin reissun aikana. Mutta pärjäsin.
Jännitin kyllä. Yritin välillä puuhastella jotain, että saisin pidettyä mieleni kiireisenä, mutta suurimman osan ajasta istuin passiivisena paikoillani. Olin hiljainen ja vetäytyvä. Siitä tuli jonkin verran huonommuuden tunnetta, mikä on kai ihan normaalia.
Tarvitsin yhden Diapamin reissun aikana, eilen illalla. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, että tarvitsisin niitä enemmänkin reissun aikana. Mutta pärjäsin.
Se on aina hyvä merkki että selviää tuollaisesta 'tapahtumasta' :) Se on iso askel vaikkei moni sitä uskoisikaan.
VastaaPoistaOmat voimansahan se aina imee itestään, mutta vähän vaihtelua sinullekkin :)
Joo, teki kyllä hyvää vähän koetella itseään tollaisella tapahtumalla. Voimat kyllä se on musta imenyt, varsinkin kun en tänään malttanut jäädä kotiin toipumaan.
VastaaPoista